Siuntion historia
Siuntion seutu on ollut asuttua kivikaudesta lähtien. Jääkauden jälkeen merenlahti ulottui aina Lohjan harjulle asti, mutta maan kohotessa jäljelle jäivät joki ja järvet. Alueen muinaishistoriasta ovat merkkinä lukuisat pronssikautiset hautaröykkiöt.

Ensimmäiset asiakirjamerkinnät Siuntiosta ovat vuoden 1382 lahjakirja Lohjan seurakunnalle ja vuodelta 1417 oleva merkintä, jossa Siuntio mainitaan hallinnollisena yksikkönä. Myös pitäjän harmaakivikirkko on peräisin keskiajalta. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Pietari, jonka taivaan portin avaimet ovat kunnan vaakunan hallitsevin osa.

Siuntion keskiaikaiset linnat

Siuntiossa on kaksi mahtavaa keskiaikaista kartanoa, Sjundby ja Suitia. Näiden linnojen kiviset rakennukset kiehtovat ihmisiä vielä tänäänkin, ja niihin onkin kesäisin mahdollista päästä tutustumaan opastetulle kierrokselle Sjundbyn ja Suitian linnojen omistajina on ollut monia maineikkaita sukuja kuten Hästesko, Tott, Creutz, Adlercreutz sekä Fleming ja Reuterholm. Taitelija Helen Schjerfbeck vietti kesiä Sjundbyn linnassa ja myös maalasi siellä.
Suitiassa toimi Helsingin yliopiston alaiset opetus- ja tutkimustila sekä Länsi-Uudenmaan täydennyskoulutuslaitos. Nykyään Suitian maita viljelee viereinen, alkujaan Suitiasta erotettu suuri Gårdskullan tila. Sjundby on tavallinen maatila ja linna on tilan päärakennus ja yksityiskoti.
Aleksis Kivi Siuntiossa

Yksi kunnan historian suurimmista hahmoista on kuitenkin ollut kirjailija Aleksis Kivi. Hän asui vuosina 1864–1871 Charlotta Lönnqvistin luona Fanjunkarsin torpassa, joka sijaitsi nykyisessä kunnan keskustassa. Asuessaan Siuntiossa hän kirjoitti useimmat merkittävimmistä teoksistaan, kuten Seitsemän veljestä. Torpassa sijaitsi pitkään paikkakunnan kotiseutumuseo, mutta rakennus purettiin 1945–1956, jolloin kunnan eteläinen neljännes oli osana nk. Porkkalan aluetta vuokrattu Neuvostoliitolle. Fanjunkarsin torppa rakennettiin uudelleen (valm. 2006) sen kaltaiseksi kuin se oli 1800-luvulla, jolloin Aleksis Kivi asui siellä. Uudelleen rakennettu Fanjunkars, monien mahdollisuuksien kulttuuritalo, sijaitsee näyttävällä paikalla keskellä Siuntion kuntakeskusta.
Porkkalan vuokra-aika

Neljäsosa Siuntion kunnasta kuului niin kutsuttuun Porkkalan vuokra-alueeseen, joka jouduttiin jatkosodan jälkeen vuokraamaan Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi. Neuvostoliitto jätti alueen 1956 ennen vuokrasopimuksen päättymistä. Neuvostoliittolaiset sotilaat olivat purkaneet osan rakennuksista ja jättivät suuren osan jäljelle jääneistä asuinkelvottomaan kuntoon. Osa näistä, kuten Sjundbyn linna, korjattiin, osa purettiin. Neuvostosotilaiden jäljiltä Pikkalasta löytyy edelleen mukulakivillä päällystetty kuja, jonka päällä tankit vyöryivät, sekä riemukaari.
Katso dokumentti Porkkalasta
Aikajana
Esihistoria
n. 10 000 vuotta sitten: Viimeisen jääkauden jälkeen Siuntion alue oli merenpohjaa.
Pronssikausi (n. 1500–500 eaa.): Hautaröykkiöitä rakennettiin korkeille kallioille, kuten Krejansbergetille.
Keskiaika
Vuosi 1382: Ensimmäinen asiakirjamerkintä Siuntiosta – lahjakirja Lohjan seurakunnalle.
Vuosi 1417: Siuntio mainitaan hallinnollisena yksikkönä.
1400-luku: Pyhän Pietarin harmaakivikirkko rakennetaan.
1420: Suitian kartano mainitaan ensimmäisen kerran.
1541: Erik Fleming aloittaa Suitian linnan rakennustyöt.
1560-luku: Sjundbyn kartanolinnaa aletaan rakentaa.
1700-luku
1713–1721 (Isoviha): Pyhän Pietarin kirkko kärsii suuria tuhoja. Kirkonkellot varastetaan, ja kirkkoherra pakenee Ruotsiin.
1730-luku: Kirkkoa kunnostetaan jälleen käyttöön.
1800-luku
1864–1871: Kansalliskirjailija Aleksis Kivi asuu Charlotta Lönnqvistin luona Fanjunkarsin torpassa ja kirjoittaa mm. Seitsemän veljestä.
1900-luku
1944–1956: Porkkalan vuokra-aika – osa Siuntiosta kuuluu Neuvostoliiton vuokra-alueeseen. Fanjunkarsin torppa tuhoutuu.