Siirry sisältöön

Siuntion historia


Siuntion seutu on ollut asuttua kivikaudesta lähtien. Jääkauden jälkeen merenlahti ulottui aina Lohjan harjulle asti, mutta maan kohotessa jäljelle jäivät joki ja järvet. Alueen muinaishistoriasta ovat merkkinä lukuisat pronssikautiset hautaröykkiöt.

Osittain sammalpeitteinen iso kasa isoja kiviä.
Pronssiaikainen hauta Krejansbergetillä Siuntion kirkonkylässä. Siuntiossa on useita hautaröykkiöitä korkeilla kallioilla.

Ensimmäiset asiakirjamerkinnät Siuntiosta ovat vuoden 1382 lahjakirja Lohjan seurakunnalle ja vuodelta 1417 oleva merkintä, jossa Siuntio mainitaan hallinnollisena yksikkönä. Myös pitäjän harmaakivikirkko on peräisin keskiajalta. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Pietari, jonka taivaan portin avaimet ovat kunnan vaakunan hallitsevin osa.

Siuntion kirkon päätyseinä josta huomaa sen korkean harjakaton.
Siuntion Pyhän Pietarin kirkko on rakennettu 1400-luvulla.

Siuntion nimestä on monta tarinaa. Yksi kertoo ruotsinkielisen nimen Sjundeå kuvaavan seitsemättä jokea Aurajoesta laskettuna, toinen tarina taas väittää nimen johtuvan Sjundbyn kohisevasta koskesta. Pikkalanjoki ja Pikkalanlahti ovat saaneet nimensä pikoista eli tukeista ja seipäistä, joita 1100-1200 -luvuilla on lyöty jokisuistoon estämään vihollisen pääsyä jokea ylöspäin.

Siuntion keskiaikaiset linnat

Sjundbyn koski kuvattuna ylhäältä syksyllä.
Koski Siuntionjoessa Sjundbyn linnan vieressä.

Siuntiossa on kaksi mahtavaa keskiaikaista kartanoa, Sjundby ja Suitia. Näiden linnojen kiviset rakennukset kiehtovat ihmisiä vielä tänäänkin, ja niihin onkin kesäisin mahdollista päästä tutustumaan opastetulle kierrokselle Sjundbyn ja Suitian linnojen omistajina on ollut monia maineikkaita sukuja kuten Hästesko, Tott, Creutz, Adlercreutz sekä Fleming ja Reuterholm. Taitelija Helen Schjerfbeck vietti kesiä Sjundbyn linnassa ja myös maalasi siellä.

Suitiassa toimi Helsingin yliopiston alaiset opetus- ja tutkimustila sekä Länsi-Uudenmaan täydennyskoulutuslaitos.  Nykyään Suitian maita viljelee viereinen, alkujaan Suitiasta erotettu suuri Gårdskullan tila. Sjundby on tavallinen maatila ja linna on tilan päärakennus ja yksityiskoti.

Aleksis Kivi Siuntiossa

Punamullalla maalattu hirsitalo, jossa kaksi porstuaa, ympärillä vihreät lehtipuut ja nurmikko.
Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi asui Charlotta Lönnqvistin luona Fanjunkarsin torpassa kirjoittaessaan mm. Seitsemän veljestä.

Yksi kunnan historian suurimmista hahmoista on kuitenkin ollut kirjailija Aleksis Kivi. Hän asui vuosina 1864–1871 Charlotta Lönnqvistin luona Fanjunkarsin torpassa, joka sijaitsi nykyisessä kunnan keskustassa. Asuessaan Siuntiossa hän kirjoitti useimmat merkittävimmistä teoksistaan, kuten Seitsemän veljestä. Torpassa sijaitsi pitkään paikkakunnan kotiseutumuseo, mutta rakennus purettiin 1945–1956, jolloin kunnan eteläinen neljännes oli osana nk. Porkkalan aluetta vuokrattu Neuvostoliitolle. Fanjunkarsin torppa rakennettiin uudelleen (valm. 2006) sen kaltaiseksi kuin se oli 1800-luvulla, jolloin Aleksis Kivi asui siellä. Uudelleen rakennettu Fanjunkars, monien mahdollisuuksien kulttuuritalo, sijaitsee näyttävällä paikalla keskellä Siuntion kuntakeskusta.

Porkkalan vuokra-aika

Mukulakivitie lehdon keskellä
Neuvostosotilaat rakensivat mukulakiviteitä Porkkalan vuokra-alueelle, joilla ajeli panssarivaunuja. Tämä tie sijaitsee Pikkalassa.

Neljäsosa Siuntion kunnasta kuului niin kutsuttuun Porkkalan vuokra-alueeseen, joka jouduttiin jatkosodan jälkeen vuokraamaan Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi. Neuvostoliitto jätti alueen 1956 ennen vuokrasopimuksen päättymistä. Neuvostoliittolaiset sotilaat olivat purkaneet osan rakennuksista ja jättivät suuren osan jäljelle jääneistä asuinkelvottomaan kuntoon. Osa näistä, kuten Sjundbyn linna, korjattiin, osa purettiin. Neuvostosotilaiden jäljiltä Pikkalasta löytyy edelleen mukulakivillä päällystetty kuja, jonka päällä tankit vyöryivät, sekä riemukaari.

Teräksinen riemukaari on alaosasta punainen ja keski- ja yläosasta harmaa. Se seisoo lehdossa.
Tämä neuvostoliittolaisten pystyttämä riemukaari on ainoa. joka on säilynyt Porkkalan vuokra-ajan jälkeen.