Fanjunkarsin puutarhasta vehreä keidas? Suunnitelmassa omenapuita, herukkapensaita ja perinteisiä perennoja sekä kävelypolku

Millainen Fanjunkarsin torpan pihapiiri on ollut? Mitä piirteitä siitä voitaisiin tuoda nykypäivään? Tätä on pohtinut maisema-arkkitehtiopiskelija Maria Ilvonen lopputyössään, jossa hän on luonnostellut Fanjunkarsille uuden puutarhan.
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, millainen Fanjunkarsin puutarha oli Charlotta Lönnqvistin ja Aleksis Kiven aikaan. Maria Ilvonen on käynyt läpi ison määrän historiallisia lähteitä ja löytänyt tiedonmurusia sieltä täältä. 1800-luvun pihapiiriä käsittelevät muutamat aikalaisten muistelmat ja kirjeet. 1900-luvun puolelta kuvailuja pihapiiristä ja sen puutarhasta löytyy enemmän, sillä silloin kiinnostus Aleksis Kiveä kohtaan on ollut suurta.
– Siltä ajalta löytyy lehtiartikkeleita ja kertomuksia. Kirjallisuustutkijat Viljo Tarkiainen ja J.V. Lehtonen ovat käyneet paikan päällä useaan kertaan ja kuvailleet, että on suuria vaahteroita, hiekkakäytäviä ja kasvillisuutta, Maria Ilvonen kertoo.
1900-luvulla Fanjunkars on taltioitu myös valokuviin sekä maalauksiin. Suureksi avuksi oli myös Henrik Lindebergin muistiinpanojen pohjalta koottu kirja Torparliv: en skildring av torpväsendet på Sjundby gård. Kirjasta löytyy useita pohjapiirroksia alueen torppien puutarhoista ja havaintoja niiden kasveista, vaikkakaan ei Fanjunkarsin torpasta.
– Havainnot kertovat kuitenkin siitä, mitä Fanjunkarsin pihapiirissä on voinut olla, Ilvonen huomauttaa.
Charlotan muistomerkki koivupuistikkoon
Suunnittelualue sisältää paitsi Fanjunkarsin tontin myös sitä vastapäätä olevan koivikon. Suunnitelmassa Ilvonen on siirtänyt koivikossa sijaitsevan pysäköintialueen etelämmäksi Jukolan päiväkotia vastapäätä.
Pysäköintialueen tilalle hän on sijoittanut Charlotta Lönnqvistin muistomerkin, josta Sjundby traditionsförening on tehnyt aloitteen. Fanjunkarsin pihalle hän on suunnitellut omenapuita, herukkapensaita, perennapenkkejä ja koristepensaita.
– Charlotan äidin Maria Lönnqvistin perukirjan mukaan torpan pihapiirissä oli 14 omenapuuta vuonna 1858. Siksi olen sijoittanut 14 omenapuuta myös puutarhasuunnitelmaan, Ilvonen sanoo.

Kasvikuulutuksella siuntiolaisia perennoja
Mitä perennapenkkeihin tulee ei ole vielä suunniteltu tarkemmin. Niiden tarkempaa suunnittelua varten on tarkoitus tehdä kasvikuulutus, jolla peräänkuulutetaan vanhoja siuntiolaisia kasveja. Tällä tarkoitetaan perennoja, jotka ovat kasvaneet siuntiolaisissa pihapiireissä vähintäänkin 1960-luvun alusta. Näistä kasveista toivotaan tietoa, mutta myös lahjoituksia.
– Kasvikuulutuksia on toteutettu museopuutarhaympäristöissä eri paikkakunnilla ja paikalliset ovat antaneet niihin kasveja.
Siuntiossa on tarkoitus, että kunnanpuutarhuri hakee kasveja istutusta varten.
Kiven polku ja ääniopastus
Suunnitelmaan sisältyy myös Kiven polku, jonka Ilvonen on suunnitellut sekä Fanjunkarsin tontille että koivupuistoon. Tarkoituksena on, että kävijä voisi kuunnella puhelimellaan äänimuotoisen kertomuksen, jonka hän voisi ladata Fanjunkarsin infotauluun sijoitettavasta QR-koodista. Näin Fanjunkarsista tulisi aina avoinna oleva käyntikohde.
– Se olisi kuin äänikirja, jonka avulla Fanjunkarsin ja sen pihapiirin tarinaan voisi tutustua milloin vain käymättä torpan sisällä. Postilaatikossa voisi olla tulostettu tekstiversio, Ilvonen selittää.
Puutarhasuunnitelma on Siuntion Säästöpankkisäätiön rahoittama.
Pro Fanjunkars -säätiö hakee rahoitusta suunnitelman toteuttamiseen Fanjunkarsin tontin osalta.
Fanjunkars oli Sjundbyn torppa
Fanjunkarsin torppa Siuntion keskustassa on kunnan kulttuurihistorian keskeisiä paikkoja. Torppa kuului Sjundbyn linnaan ja sen rakensi Charlotta Lönnqvistin isä Jonas Lönnqvist. Nimityksensä torppa sai siitä, että Jonas Lönnqvist oli toiminut Suomen sodassa Uudenmaan rakuunarykmentin lipunkantajana (ruotsiksi fanjunkare). Vanhempiensa kuoleman jälkeen Charlotta Lönnqvist (1815–1891) jäi asumaan torppaan. Hän toimi muun muassa pitokokkina alueen kartanoissa, esimerkiksi Sjundbyssä. Noin kahdeksan vuoden ajan (1864–1871) hän tarjosi majoituksen kirjailija Aleksis Kivelle (1834–1872), joka kirjoitti suurimman osan tuotannostaan Siuntiossa, muun muassa Seitsemän veljestä -romaanin.
Kun Porkkalan alue vuokrattiin jatkosodan päätteeksi Neuvostoliitolle, iso osa Siuntiota, myös Fanjunkarsin torppa, kuului vuokra-alueeseen. Neuvostosotilaat purkivat torpan kivijalkaa myöten. Replika torpasta rakennettiin 2000-luvun alussa.